Selvyyden vuoksi on huomautettava, miten muisti toimii eri tavoilla tietoisen ajattelun tasolla ja impulsiivisella tasolla. Tietoiseen ajatteluumme liittyvä muisti on meille itsetarkkailun kautta tuttu muistin laji, jossa tietoisesti palataan menneisiin tapahtumiin ja toistetaan ne tietoisen mielikuvituksen avulla. Eli ajattelutoiminta irtoaa ulkoisesta tilanteesta ja ajastimen viisareita ikään kuin käännetään menneeseen aikaan.

Toisaalta aikaisemmat kokemukset ohjaavat toimintaamme uusissa tilanteissa, vaikka emme tietoisella tasolla pystyisi palauttamaan mieleen näitä aikaisempia kokemuksia. Aiemmin mainittiin, että meillä on laaja joukko toistumisen kautta syntyneitä lyhentyneitä ja sisäistyneitä toimintoja, jotka ovat kadonneet tietoisuudesta. Nämä sisäistyneet toiminnat heräävät tilanteessa, joka muistuttaa aikaisempaa tilannetta, ja toteuttavat käyttäytymisen itsestään - ilman tietoisuuden väliintuloa.

Tunteet ja tarpeet välittyvät tämän toisen, impulsiivisen tason muistin kautta. Jos impulsiivisen tason skeema tulkitsee, että tilanne on samankaltainen kuin aikaisemmin vaarallisena koetussa tilanteessa, uusi tilanne nostattaa pelon tunteen. Yksilö voi joko tietoisella tasolla ja tietoisen muistin kautta palauttaa mieleensä tämän pelottavan tilanteen, tai sitten hän ei pysty muistamaan sitä. Vaikka hän ei pysty muistamaan sitä, tilanne tuntuu yhä pelottavalta. Kun on tutkittu, miksi lapset pelkäävät lääkäreitä, niin on tultu siihen tulokseen, että taustalla on kokemukset jopa hyvin pieninä lapsina koetuista lääkärissä käynneistä, jolloin on voitu tehdä kivuliaitakin toimenpiteitä ilma puudutusta (lapsilla ei puudutusta ole ennen pidetty tarpeellisena, koska he kuitenkaan eivät muista lääkärissä käyntiä.) Tunnettua on myös se, että traumaattiset kokemukset lapsuudesta, esimerkiksi insesti tai pahoinpitelyt, herättävät myöhemmässä elämässä pelko- ja ahdistustiloja, vaikka niitä ei enää muistettaisi. Tällaisessa tapauksessa tietoinen muisto traumaattisesta tapauksesta on usein torjuttu, sitä ei muisteta, koska sen muistaminen aiheuttaisi voimakasta tuskaa. Psykoterapian avulla torjutut muistot voidaan tuoda tietoisuuteen, mutta tietoisuuteen tuominenkaan ei ole mikään maaginen ilmiö, joka poistaisi tapahtumiin liittyneet voimakkaat pelon tai tuskan tunteet, vaan traumaattiset kokemukset säilyvät voimakkaita tunteita laukaisevina kohtina läpi koko elämän.