Automaattinen kirjoitus
Rajatilapiireissä on suosittu ”tiedonlähde” ollut automaattikirjoitus
Käytännössä automaattikirjoitusta tuotetaan siten, että annetaan käden
kirjoittaa paperille automaattisesti kirjoitusta samalla kun oma tietoisuuden
sisältö on kiinni jossain muussa. Henkilö ei siis itse tiedosta mitä hänen
kätensä kirjoittaa. Kirjoitus luetaan vasta sitten, kun se on valmis,
ja kirjoituksen yleensä oletetaan antavan jollain paranormaalilla tavalla
uutta tietoa. Kuinka tosissaan automaattikirjoitusta välineenään käyttävät
rajatiedon harrastajat ovat on tietenkin epäselvää.
Surrealistien, kuten André Breton'n, automaattinen kirjoitus poikkeaa
dissosioidusta automaattisesta kirjoituksesta. Surrealistien ohjeena on
kirjoittaa tekstiä ilman kontrollia tai tietoista suunnitelmaa, kuitenkin
koko ajan tiedostaen, mitä kirjoittaa.
Automaattikirjoitus olisi siis esimerkki dissosiatiivisesta tiedostamattomasta
jossa samanaikaisesti yhdessä ihmisessä toimisi kaksi tietoisuutta rinnakkain,
toisen ollessa tietämätön toisen tietoisuuden sisällöstä. Koska automaattikirjoituksessa
tiedostamaton kirjoittava puolisko tuottaa kirjoitusta ja siis myös sisäistä
puhetta, voisi tämä merkitä myös sitä, että samanaikaisesti olisi toiminnassa
kaksi järjestelmää, jotka tuottaisivat sisäistä puhetta. Ja jos kaksi
sisäistä puhetta tuottavaa järjestelmää on samanaikaisesti toiminnassa,
voisi tämä merkitä, että psyykessä on tosiaan samanaikaisesti kaksi ”persoonaa”
toimimassa, tietoinen ja tiedostamaton persoona yhtä aikaa. Tällainen
kahden ”sisäisen puheen” malli vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä.
Sen sijaan voidaan ajatella, että automaattikirjoituksessa toinen, kirjoituksesta
tietämätön minän osa keskittyy esimerkiksi näköhavaintoihin ilman varsinaista
ajattelua, eli intensiivistä sisäisen puheen käyttöä. Sisäinen puhe taas
voi vuorotella automaattikirjoituksen, ja näköhavaintoihin keskittyvän
tietoisuuden osan välillä kontrolloiden aina välillä keskittymistä näköhavaintoihin.
Kahden erilaisen työn tekeminen yhtä aikaa ei psykologisesti
ole mitenkään ihmeellinen asia, jos toista tehtävää ei tarvitse dissosioida,
eli olla tietämätön siitä. Esimerkkiejä tästä on koonnut Neisser (Kognitio
ja todellisuus 1982 Weilin+Göös)
Elizabeth Spelke ja William Hirst ovat äskettäin ……. kaksi yliopisto-opiskelijaa
työskenteli kokeessa tunnin päivässä kokonaisen lukukauden ajan. Koehenkilöt
lukivat hiljaa itsekseen kertomuksia samalla kun kirjoittivat sanoja,
joita kokeenjohtaja saneli yhden toisensa jälkeen (kukin sana esitettiin
heti kun edellinen oli kirjoitettu). Kuten odottaa saattaa, tämä kaksoistehtävä
tuntui heistä aluksi vaikealta, ja he lukivat paljon hitaammin kuin normaaliolosuhteissa.
Noin kuuden viikon harjoittelun jälkeen heidän lukemisnopeutensa oli kuitenkin
palautunut normaaliksi. Huolelliset testit osoittivat, että he myös ymmärsivät
lukemansa täydellisesti. Kokeen tässä vaiheessa oli saneltavat sanat valittu
satunnaisesti. Huomaisivatko koehenkilöt satunnaisuudesta poikkeamisen?
Kahdeksannella viikolla esitettiin erityislistoja: 20 tiettyyn kategoriaan
kuuluvaa peräkkäistä sanaa, 20 monikkomuotoista substantiivia, 20 sanaa,
jotka muodostivat sarjan merkityksellisiä lauseita. Kunkin tyyppinen
erityislista esitettiin useita kertoja, mutta kumpikaan koehenkilö ei
kommentoinut mitään niistä. (He olisivat varmasti huomauttaneet näistä
säännönmukaisuuksista, jos he olisivat niitä huomanneet, sillä hieman
huvittuneina he huomasivat välittömästi, kun viikon lopulla esitettiin
20 loppusoinnullisen sanan erityislista.) Kun koehenkilöt saivat myöhemmin
nähdä nämä erityislistat, oli vaikea saada heitä uskomaan, mitä itse asiassa
oli tapahtunut. Olivatko he todella kirjoittaneet esimerkiksi resiina,
luistimet, kuorma-auto, hevonen, lentokone, traktori, auto, raketti, polkupyörä,
taksi, skootteri, suihkukone, asuntovaunu, maanalainen, panssarivaunu,
jalat, ajurinrattaat, laiva, kolmipyörä, rekka-auto, huomaamatta kategoriaa?
Kyllä, sen he olivat tehneet. …..Jatkossa koehenkilöt oppivat huomaamaan
kategorian.
Taitavat pianistit pystyvät varjostamaan (varjostaminen=nauhoitettua
puhetta kuunnellaan ja se toistetaan heti ääneen)suorasanaista tekstiä
samanaikaisesti kun he soittavat pianoa nuoteista,ja ammattitaitoiset
konekirjoittajat pystyvät kirjoittamaan konseptista samalla kun varjostavat
tai lausuvat ulkomuistista lastenloruja.
Dissosiatiivinen tiedostamaton
ja sivupersoonahäiriö
|