Kuuntelimme viestejä radion kohinasta...

Näin lauloi J. Karjalainen laulussaan "Tähtilampun alla" . Laulu kertoo siitä, että aikanaan rajatiedontiedon eli parapsykologian piirissä, oli yhtenä menetelmänä kuunnella radiota siten, että sen asemavalitsin oli säädetty niin, että kuului vain kohinaa. Kun kohinaa kuunteli tarpeeksi pitkään, sieltä erottui sanoja. Tai ainekin oli erottuvinaan. Rajatietopiireissä näiden viestien katsottiin olevan avaruusolioiden lähettämiä. Tässä on kyse assimiloitumisesta. Kohinassa on aina satunnaisia ääniä, jotka voidaan tulkita foneemeiksi ("kirjaimiksi"),ja näistä foneemeista muodostetaan sanoja. Samanlaista sulautumista tapahtuu jatkuvasti arkikielessä, sillä usein osa sanoista jää kuulematta melun peittäessä osan sanasta ja havaintoskeemamme muodostaa sanan puutteellisista ääni-informaatiosta.

Kuulotutkimuksia tehdään välillä täysin äänieristetyssä huoneessa. Kuulontutkia kertoi tapauksista, jossa kaksi tutkittavaa ei uskonut huoneen olevan täysin ääni eristetty. Ensimmäinen väitti kuulleensa lapsen itkua huoneen ulkopuolelta. Toinen väitti kuulleensa selvästi askelia huoneen ulkopuolelta. Kuulon tutkija selitti havaintojen syntymistä:itkua kuulut oli itse asiassa kuullut ilman vinkuvan omissa sieraimissa ja tulkinnut sen itkuksi. Askelia kuullut oli kuullut oman sydämensä lyönnit verisuonissa, ja tulkinnut lyönnit askeliksi.

Ihmisellä voi olla kuuloharhoja ja näköharhoja. Näköharhoja syntyy mm. alkoholin käytön seurauksena tai valvottaessa pitkään. Nämä eivät ole niin vaarallisia, kuin kuuloharhat, jotka useimmiten liittyvät skitsofreniaan. Tämänkin sairauden yhteydessä kuuloharhat usein syntyvät jonkin äänilähteen myötävaikutuksella. Kyseessä voi olla ilmastoinnin tai patterin kohina.